Olen hyvin kiitollinen ystävistäni. Minulla on Sisko (isolla S-kirjaimella koska hän on maailman paras sisko), lapsuuden aikaisia ystäviä, ystäviä matkan varraelta, työpaikkojen myötä saatuja ystäyyssuhteita, sekä 200 metrin säteellä saatuja ystävyyssuhteita asuinaluellamme. Siskoni on erityinen ystäväni, vaikka elämämme ovat hyvin erillaisia, ja joskus saatamme väitellä, loukkaantua ja olla jopa erimieltä. Siskoni ei ole biologinen siskoni, mutta lähisukulainen joka on kuulunut elämääni aina. Onneksi! joskus tunnen fyysistä kipua kun ikävä on niin suuri.
Lapsuuden aikaisia ystävyyssuhteita vaalin rakkaalla mielellä, olemme tehneet niin paljon yhdessä ja tulemme pitämään aina yhtä. Voin vain kuvitella mitä muisteluja pidämme jatkossakin. Olemme ristiin toistemme lapsien kummeja ja perheemme muksutkin ystäviä keskenään. Yhteiset tapaamiset, lasten juhlat sekä mökkiviikonloput, kun koko komppania on koolla, ovat vaan niin mahtavia. Arvostan suuresti ystävieni lapsia,he ovat osa elämäämme.
Aikuisiällä saadut ystävyyssuhteen ovat uskomattoman hienoja. Tuntuu hienolta löytää ystäviä hiukan vanhempana, hei, tällaisena vanhana kurppanakin vielä kelpaan ystäväksi. Samassa työssä aikoinaan, nyt jo eri työnantajalla olevan ystävän kanssa soitamme työpaikkapuheluita. Autossa kotiin ajaessa voi kiroilla ja urputtaa, purkaa turhautumista ja ärtymystä. Kukaan muu ei kuule. Töihin mennessä päivitämme tulevaa päivää ja manaamme liikenteen ruuhkaa. Kotiin lähtiessä tehdään tilinpäätös päivästä. Elämme erillaista elämän vaihetta, hänen pienten lasten kasvua ja äidin kipupisteitä on ollut mukava seurata ja peilata itseä siihen aikaan.
Asumme asuinaluella johon on ihmeelliseti muuttanut ajan myötä aivan mahtavia perheitä. Naaurustosta löytyy ystäviä joka keittävät kahvit huonona päivänä, huolehtivat talosta loma ajan, auttavat koiran hoidossa sekä muut lukuisat asiat. Kananmunan, tikkaiden tai kravaatin laiaaminen ei todellakaan ole ongelma, joskus jopa lainaamme viiniä. Elämän ihanuus tulee selvästi esille kun lähdemme ystävien luokse illanistujaisiin tai saunailtaan, kävellen.
En koe olevani, enkä halua olla lapsilleni ystävä, minä olen äiti. Aviomieheni on mieheni, toki suhteemme on myös ystävyyssuhde, mutta hän on mieheni.
Olen suuresti ja nöyrästi kiitollinen ystävistäni. Ystävyys on mielestäni juuri tällaista. Hetkessä elämistä, yhdessä olemista. Apua ja turvaa, yhteisöllisyyttä. kiitos rakkaat ystävät!
Sisko
Love you! 😍😘