Pitkästä aikaa kirjoitan jälleen. Rupesin töissä kirjoittamaan hoitoyksikköidemme Blogia ja työkaverini kysyi, ”miten se sinun oma blogi?” Ups, olin unohtanut tämän kokonaan. Muistan alkuun, kuinka innoissani  aloin kirjoittamaan, mietin paljon aiheita ja taisin jopa laittaa niitä talteen pieneen vihkoon. Vihko oli varta vasten ostettu ”blogi vihkoksi”, kaunis ja värikäs kuosi. Nyt ei minulla ole hajuakaan missä tuo vihko on. Toki kirjoittamisen ilo on ollut kokoajan. Vanha kunnon Citikkani toimii edelleen, en ole saanut sakkoja enkä ole parkeerannut sitä suuremmin pieleen. Olen jopa käynyt tankaamassa, mutta en edelleenkään tiedä kummalla puolella bensatankki on autossani. Niin, se olen minä joka ajaa ympyrää bensa-asemalla. Monen mutkan kautta päätimme asentaa autooni opetuspolkimet. Mieheni opettaa  poikaamme ajamaan. Mietin vain kun lähden autolla tyttäreni kanssa Jumboon, ÄKKIJARRUTUS….. ”mikä tää poljin äiti täällä autossa on”?

Kevät kului kasvihuoneen ympärillä, ja pitkälle kesää vietin aikaa haaveillen mahtavista sadonkorjuu juhlista syksyllä. Muutaman viikon lomamme aikana valitevasti tomaatit, paprikat, kesäkurpitsat, kurku ja useat yrtit kokivat valtavaa kuivuutta. Jo miltein täysi-ikäinen poikani jäi kesätöihin, ja talo vahdiksi meidän muiden lomaillessa mökillä ja Turun saaristossa. Taisin unohtaa/käskeä kastella kasvihuoneen kasveja, tai edes avata kasvihuoneen ovea hiukan silloin tällöin. No kun kotiin  lomalta palasimme, oli vahinko jo tapahtunut. Nurmikon ollessa puoleen sääreen hapuilin kasvihuoneen ovea. Hermoton viidakko, kituvia kasveja. Usean viikon tehokastelulla jotain toivoa on, mutta tuskin saamme sadonkorjuu  bileitä joissa olisi, salaattia, grillattuja kasviksia, yrttihumusta, kasvis dippejä, täytettyjä paprikoita  eikä  Mojitoja omasta minttupuskasta. Onneksi hyvä ystävini  ( maailman paras mojitojen tekijä) lupasi omasta minttupuskastaan syksyllä juurakon. Alan siis suunnitella mielummin Halloween bileitä 🙂