Kesäloma häämöttää ja jälleen on mieli etelän aurinkoon. Muutaman vuoden olemme olleet tyttäreni kanssa etelän lämmössä viikon, kaksistaan. Perheemme miespuoliset eivät ole halunneet enää lähteä. Mieheni ei hurjasti pidä auringosta, rannalla olosta eikä muutenkaan ”tekemättä mitään”. Olen ajatellut ottavani hotellin pitäjiin yhteyttä, ”hei, saako mieheni korjata  teidän kiinteistöä meidän lomamme ajan, haemme hänet illaksi pois”. Poikani on jo päässyt kesätöiden makuun eikä häntäkään rannalla makoilu kiinosta, varsinkaan perheen kanssa.  Viime kesänä menimme suosittuun rantakohteeseen tyttäreni kanssa, halpalennoilla. Lento oli myöhässä useita tunteja. Rupesimme seuraamaan muiden odottajien käyttäytymistä ja kehitimme heille nimiä. ”Täti Tomera” oli vallan näkyvä matkustaja. Hän piti koko seurueensa tietoisina (ja muut matkustajat) kuinka syvältä viive lentoon  oli. Hän jaksoi jonottaa lahtöportilla koko ajan, huokaillen  ja tuoden turhautumistaan esille. Seisominen jonossa kannatti, hän pääsi ensimmäisenä koneeseen. Nimesimme ”Rouva Nyrpeäksi”, naisen joka mitään sanomatta käsimerkein ohjaili perhettään. Pienillä eleillä muksut olivat hiljaa ja jaksoivat seisoa jonossa miltein tunnin, luvan saaneina kävivät vessassa. Koneeseen mentäessä mies kantoi kaikki pienet reput ja nyssykät koneeseen  ja jakoi eväät kaikille kuudelle lapselle.”Täti iloinen” istui paikallaan odottaen lentokoneeseen pääsyä.  Hänellä oli hiukan liian avonainen toppi. Hänen jäkikasvunsa saivat mennä ja tulla, nauraa ja tehdä kärrynpyöriä, osuen hiukan vanhenpien matkustajien käsimatkatavoihin. Lasten hyppiessä ”täti iloisen” syliin, toppi hiukan levähti ja viresssä oleva ”Täti Nyrpeä” loi vallan paheksuvan katseen.  Miespuolisista matkustajista pistimme merkille ”maailman matkaajan”. Hänen käsimatkatavaransa olivat repussa, josta osa pursui ulos. Hän oli varustautunut puhallettavalla niskatuella sekä ilme kertoi, ettei hän ole tyytymässä pelkkään rantalomaan. No, pääsimme lopulta lennolle ja määränpäähämme. ”Täti Tomera” piti huolta, että oli etummaisena matkatavarahihnalla mutta selvästi  häntä harmitti kun olimme tilanneet taksikyydin etuukäteen, ja pääsimme lähtemään kentältä ensimmäisinä. Lomaviikkomme aikana näimme vilaukselta uusia tuttaviamme. Vesipuistossa ”Rouva Nyreä” puhui kovalla äänellä, mutta onneksi hän nukahti aurinkovarjon alle koko iltapäiväksi. Voi sitä puheen tulvaa kun hän heräsi,  taisi hiukan olkapäät palaa. ”Täti Iloinen” vietti aikaa lastensa kanssa useana päivänä rannalla. Pirtelöiden kaatuminen Engalantilaisten eläkeläisten päälle ei ehkä ollut heidän lomansa kohokohtia. ”Täti Tomera” leijaili yhtenä iltana vastaan rantakadulla, hiukan Retsinaa tai Usoa ottaneena, hymyilevänä ja ilottelevana, Kertoi kohtuullisella englanninkielellä rakastavansa meitä kaikkia. Näistä kanssamatkaajista ehkä kuitenkin on mieleen jäänyt eniten ”maailman matkaaja”. Hänet näimme joka ilta hotellimme baarissa.